Ankin kirjablogi

Olen ollut jälleen pitkään hiljainen täällä. Kirjojakin tuli luettua melkoisen mitättömästi kuluneena vuonna. Tänään kuitenkin pyyhin tomut blogistani ja päivitin vähän luettuja kirjoja. Lukemisen kipinä on syttynyt pitkästä aikaa uudestaan ja olen kaivannut tänne takaisin. Yksi uudenvuodenlupaukseni onkin palata takaisin blogimaailmaan ja osallistua taas aktiivisesti keskusteluun. Tiettyjä vakioblogeja olen toki nyt välilläkin lukenut, mutta kommentointi on jäänyt todella minimiin. On aika palata vanhan harrastuksen pariin. Tervetuloa takaisin, lukijat, ja hyvää uutta vuotta 2018!

"Sinä olet hyvä ihminen. En ole koskaan ajatellut asiaa niin. Olen miettinyt mitä elämällä on minulle tarjottavana, mitä maailmankaikkeus minun haluaisi olevan ja mihin minun pitäisi pyrkiä, mutten ole koskaan oivaltanut sen olevan niin yksinkertaista. Olla hyvä ihminen. Se ei vaadi suurempia ponnisteluja kuin pari juoksuaskelta tuulen nappaaman lippiksen perään. Sen että uskaltaa katsoa toista silmiin. Että ei sekoita heikkoa vahvaan. Tunnen kuinka jokainen solu sisälläni uusiutuu, lämpö virtaa kehooni ja hyvänolontunne valtaa koko ruumiini. Leijun metrin korkeudella.    Merkitsen punakantiseen vihkooni päivämäärän, jolloin synnyin uudelleen." Mokoman solistin ja perustajan Marko Annalan omaelämäkerrallinen romaani Värityskirja on tämän kevään kirjatapaus eikä syyttä. Nykyisinä sosiaalisen median aikoina on mahdollista seurata kaikenlaista ajankohtaista lähestulkoon reaaliajassa ja ensimmäistä kertaa lukukokemukseni alkoi ennen kirjan varsinaista lukemista. Seurasin ki